Jos kuitenkin ensimmäiseksi kerron kuinka kävi Pipsa tyttösen. Pipsallahan todettiin maitorauhaskasvain ja antibioottikuurin jälkeen patti ei osoittanut minkäänlaisia pienenemisen merkkejä, niin emme nähneet enää syytä jatkaa Pipsan kärsimyksiä, vaan päästimme tytön sateenkaarisilloille 9.11.2009. 

Ikävä on kova edelleen, mutta uskon, että Pipsalla on nyt hyvä olla.

Sitten veljesten kuulumisiin. Valitettavasti joudun jatkamaan edellistä aihetta Villen kuulumisia kertoessani, sillä olen löytänyt myös Villen kainalosta saman tyyppisen pahkuran kuin löysin Pipsan kyljestä. Pelkään, että Villelle on tullut sama kasvain, vaikka ikää pojalla ei ole vasta kuin 8 vuotta  Eläinlääkärille poika pitäisi marssittaa hetimiten, mutta jotenkin pelko on vallannut mieleni ja sinne meneminen tuo mieleen Pipsan ja sen kuinka nopeasti jouduin luopumaan siitäkin, vaikka lääkärille mennessä emme tienneet silloin joutuvamme luopumaan Pipsasta niin äkkiä. Pelkään siis, että saan kuulla joutuvani luopumaan myös Villestä. Ville on vanhin pojista, joten en kykene edes ajattelemaan siitä luopumista niin ettei silmät täyty kyynelistä. 

Niilo on edelleen samanlainen pirruuden jakaja kuin ennenkin. Ei vieläkään antaudu omin ehdoin syliin, mutta jonkun verran on alkanut pyytämään hellyyttä ihan oma-aloitteisesti. Eli toivo elää, että jonain päivänä saan pidettyä sitäkin sylissä ilman, että alkaa heti kynsimään ja rimpuilemaan. 

Pekun tulehtuneet huulipoimut ovat kokeneet ihmeparantumisen! Ne eivät enää vaivaa poikaa enää ollenkaan, eikä se haise yhtään pahalle. Mutta koputetaan nyt varalta puuta.. 

Nenäpunkit tosin ovat olleet taas riesana kesän aikana kaksi kertaa ja eivät näy lähtevän kirveelläkään. Nyt odotellaan talven tuloa ja toivotaan, että nenäpunkeista ei olisi enää harmia pitkiin aikoihin. Muuten poika on ollut ihan terveenä, mitä maha nyt välillä reistailee, mutta se on ihan pientä verrattuna nenäpunkkeihin ja tulehtuneisiin huuliin. 

On alkanut tulemaan Pekulle vähän liikaa lisäkiloja, niin pitäisi laittaa koira dietiille ja kuntokuurille ja samalla jos siinä itekki hyötyis. On vaan ollut vähän liian kovia pakkasia, ettei olla viititty kovin lenkkeillä. Ostin Pekulle takinkin, että pärjää toinen pakkasilla, kun meinaa olla niin herkkähipiäinen, että palelee todella herkästi pakkasilla. Ja hyväksi ollaan todettu. 

Siinäpä niitä kuulumisia jonkun verran. 

Killit lintuvahdissa

Toki leikkauskin olisi mahdollista, mutta noinkin vanhalle koiralle leikkaus on iso operaatio, josta se ei välttämättä heräisi ollenkaan. Ja kyseinen kasvain mahdollisesti voisi uusiutua tai etäpesäkkäitä voisi olla jo sen verran, että sinänsä leikkaus ei välttämättä juurikaan auttaisi. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että parempi vaihtoehto tässä tapauksessa olisi päästää Pipsa sateenkaarisilloille. 

Mutta toivoa en ole menettänyt, etteikö vanhus siitä parantuisi sen verran, ettei hyvästejä tarvitsisi vielä antaa. Pipsa kuitenkin on edelleen todella pirteä, syö hyvin, eikä vaikuta edes kovin kipeältä. Ainut mikä huolestuttaa on se, ettei patti ala näyttää tervehtymisen merkkejä. 

Sitten kuulumisia veljeksistä..

Peku on taas syönyt yhden lääkekuurin nenäpunkkeihin ja näyttää edelleenkin vielä ryystävän henkeä, vaikka viimeisestä lääkkeestä on jo viikon verran aikaan. Jos ryystämiset edelleen jatkuu, pakko viedä koko poika näytille eläinlääkäriin!

Eikös olekki poika ylpeä pallostaan

Seuraavassa kuvassa Peku on päässyt kalareissulle minun ja vanhempieni mukaan.

Ja tottakai makkaraa paistettiin ja pienet spanielin silmät anelivat päästä osingoille. Pakkohan sille oli antaa!

Muuten reissu meni hyvin, mutta Peku oli koko ajan minun kintereillä, eikä oikein hoksinut, että maastoa olis voinut tutkia ihan ominkin päin, kun kuitenkin maita ja mantuja oli ympärillä vaikka millä mitalla. Uimassakin toisen piti päästä käymään, kun me muut yritettiin siinä samassa lammessa onkia, joten eihän siitä meinannut tulla mitään.

Niilo nikkuraisesta piti ottaa kuva, kun mies niin tyylikkäänä makoili olohuoneen lattialla...

Ja pitihän se Villestäkin napata kuvajainen, kun toinen oli omassa rakkaassa boksissaan nukkumassa

Ja siitähän lähti karvaa.. tässä todiste..

Niilo siinä asiantuntijan ominaisuudessa seuraili taustalla, että kaikki sujuu mallikkaasti

Ja tässä hiukan huono kuva lopputuloksesta, joka tosin on otettava pari viikkoa sen jälkeen kuin turkki leikattiin, mutta joka tapauksessa..

Niilo siinä taas linssiludena päässyt äimistelemään kuvaan parhaalla mahdollisella asennolla  Ja vieläpä Villen kaivamassa kolossa.. siinä on hyvä kölliä kun itse kaivuumies istuu sisällä arestissa, kun ei osannut olla ulkona kunnolla, vaan karkasi heti kun mahollisuus oli.

Kuvassa myös Pekun rakas pallo, joka on kärsinyt kovia.. nyt se tosin löytyy roskiksesta ja uutta ollaan ostamassa. Ei tosin samanlaista, kun eihän tuommonen Pekun käytössä kestä pitkään.

Että kiitokset vaan Marjalle kun viitit taas trimmailla poikaa! Ollaan erittäin tyytyväisiä.. jopa meijän äiti sano, että tuommosena se Pekun turkki pitää vastedeski pitää. Ja näin me yritämme!

Tässä pari tooosi huonoa kännykuvaa..  outo möykky vedessä on Peku :D

Pekun nenäpunkki lähti lääkkeillä, vaikka aluksi näytti ettei se millään parane, mutta onneksi poika parani.

Kissat ovat välillä ulkoilleet takapihalla.

Tässä vielä pari kuvaa kissoista..

Niilo The Viidakkomies

Villellä on aina niiiin tyylikkäitä asentoja :D

Bestikset ja äitin rakkauvet!

Ja sit vielä yks äitin rakkaus..

Peku on ollut vähän kipeenä. Öisin ja aamuisin se on saanut ihmeellisiä hengenahdistuskohtauksia.. muuten se on kyllä oma reipas itsensä, eikä muuten vaikuta sairaalta. Viikon verran sitä kahtelin ennen kuin vein pojan eläinlääkäriin ja sieltä saatiinkin nenäpunkkilääkettä. Yhden tabletin olen sille antanut ja ensi viikolla annan toisen, mutta ei ainakaan vielä ole lääke mitään auttanut. Lääkkeen anto-ohjeessa olikin vähän ymmärtämisongelmia, mutta toivottavasti olen ymmärtänyt oikein, että 1 tabu/vko, 3 viikon ajan. Vertakin Pekulla tuli nenästä jonkun verran, kun aivasteli ja muutenkin kuulostaa ihan nuhanenältä. Kuorsaa ja törisee, kun nukkuu. Lekuri antoi myös antibioottikuurin sen tulehtuneisiin huuliin. Toivottavasti nyt saadaan tulehdus paranemaan ja päästään aloittamaan huulten hoitaminen ihan "puhtaalta pyödältä".

Tässä kuvia, kun käytiin poikien kanssa takapihalla ulkoilemassa

Eilen käytiin Timon ja Pekun kanssa kävelemällä kylillä, kun oli niin mahtava auringon paiste. Pekukin pääsi ensimmäistä kertaa eläissään markkinoille ja siellä olikin heti monta Peku-fania ihastelemassa Pekun ihanuutta  Noo kyllähän sen ymmärtää, onhan se niin lutunen.

Tänään kun on palmusunnuntai, niin nelisen kappaletta pääsiäisnoitia kävi virpomassa. Antoivatkin mahtavan kokoisen oksan ja Niilohan siitä heti innostui. Tarrasi siihen niin kiinni, ettei meinannut päästää millään irti ja kun lopulta irrotti otteensa,niin mulla oli jo kädet naarmuilla ja verillä. No mitäs pienistä.. annoin sen kuitenkin Niilolle leikittäväksi. Turhaan sitä maljakkoon olisin laittanut, kun sieltä se olis hävinnyt alta aikayksikön.

Tässä välissä oon muuttanut Oulusta takaisin kotikulmille Kuusamoon ja pojat ovat tulleet tietty mukana, mites muutenkaan :) Muutto meni hyvin, pojat ei mitenkään ressanneet muuttoa vaikka automatka Oulusta tänne olikin pitkä ja aluksi killit huusivatkin bokseissaan, mutta rauhoittuivat aika pian. Asettuivat heti taloksi uuteen asuntoonkin. Villelle muutto oli jo peräti kuudes, mutta ei se oo moksiskaan. Se on niin reipas äitin poika, ettei turhista marise.

Viime tiistaina käytin Niilon eläinlääkärissä, kun se kastroitiin. Pallit lähti, mutta hyvä niin, koska Niilo on jo niin iso poika, että sen pissa alkoi jo haista niin pahalle ja merkkejä väärin paikkoihin ruikkimisesta oli, joten eipä muutakaan vaihtoehtoa ollut. Eläinlääkärikin tuumasi heti, että kylläpä poika haiseekin ihan kollille :D Leikkaus meni hyvin ja Nikke toipu nukutuksesta vajaassa neljässä tunnissa.

Siinä se pieni makaa heti leikkauksen jälkeen, kun päästiin kotiin.

Ville on koko ajan kovan seurannan alla :) Silmä tarkkana seuraan sen liikkeitä, syömistä ja hiekkalaatikolla käyntiä. Kaikki sujuu hyvin. Ulkonakin olen sen kanssa käynyt ja se on aivan oma itsensä siellä.

Tänäaamuna se taas maiskutti kummallisesti suutaan, mutta mitään muuta outoa en ole siinä huomannut. Tänään se jopa paini Nipan kanssa. Olen yrittänyt kovasti huomioida sitä enemmän, antaa hellyyttä ja käyttää sitä tosiaankin ulkona, että se saa muutakin ajateltavaa kuin Niilon roikkumisen sen niskassa.

Jos oireita vielä tulee, sillon on pakko viedä se lääkäriin, ettei mitään vakavaa ole, mutta ainakin nyt tilanne näyttää hyvältä.

Nyt on vaan käynyt niin ikävästi, että Ville on tullut kipeeksi. Epäilen, että stressi Nipasta on puhkaissut jonkunlaisen taudin poikasen Villessä. Onhan se kuitenkin aika iso muutos kissalle, kun taloon tulee villi ja riehakas kissanpentu. Tavalliset arkirutiinit muuttuu kertaheitolla. Ensin ajattelin, että onpas Nipan tulo rauhoittanut Villeä, kun ei se enää edes ole mankumassa ulos eikä muutenkaan ole enää ihan oma itsensä. Voihan se toki olla, että Ville on rauhoittunutkin, mutta on siinä jotain muutakin. Eilen huomasin, että Villen vasen silmä on alkanut vuotamaan. Välillä se piti silmää ihan kunnolla auki, mutta välillä taas ei. Huuhtelin sitä keitetyllä vedellä pari kertaa ja tänäaamuna se näyttikin jo paremmalta.

Eilen illalla sattui sellainenkin, että Ville yksistään oli makkarin lattialla makaamassa, kun me muut oltiin olkkarissa. Yhtäkkiä kuulu aivan karsee ääni Villen suusta ja mä juoksin kattomaan, että mikä on hätänä. Siellä se vaan istu lattialla kumman näköisenä. Tänäaamuna sama homma. Kaksikin kertaa. Kolmas kerta oli sellainen, kun annoin Villelle märkäruokaa, niin aluksi poika söi ihan normaalisti, kun yhtäkkiä se rääkäisi ja ruoka tippui samantien suusta lattialle ja Ville pinkaisi tietokonepyödän taakse nurkkaan piiloon (missä se ei ikinä ennen ole ollut). Ihan ilmiselvästi sillä sattui, kun se söi.

Soitin heti eläinlääkäriin ja sain ajan huomiseksi.

Ville kyllä syö, mutta muuten se vaan makaa jossain piilossa, esim sängyn alla ja on todella vaisu. Kauhee huoli painaa mieltä, että mikä pojalla on. Huomenna se toivottavasti selviää.