Juhannus oli ja meni ja hyvä niin. Pojat oli riemuissaan, kun saivat molemmat ulkona viipottaa niin paljon kun lystäsivät, tosin Villehän joutui olemaan narun nokassa. Mutta kyllä silläkin mukavaa riitti, kun sai lintuja tuijottaa ihan metsän vieressä. Mitä lie lintuja olivat, kun niin kovaa ääntä pitivät aina kun Ville ilmesty pihalle. Siirsinkin sen jossain vaiheessa vähän kauemmas sieltä ihan metsän reunasta, että saivat linnut vähän rauhoittua. Kertaakaan Ville ei karannut valjaista, mutta jossain välissä se oli kerennyt livahtaa sisältä ulos, mutta ei se onneksi kauas ollut uskaltanut lähteä. Siellä se naapurin pihalla nauku ja itki :) Oli se toisen kerrankin hukassa.. ihmeltiin, kun meiän vanhemmat tulivat käymään ja normaalisti Ville on ensimmäisenä vastassa, mutta nyt poikaa ei näkynyt missään. Ei sisällä eikä ulkona. Äiti oli jo aivan kauhuissaan, että nyt se Ville on karannut lopullisesti, mutta eii sentäs. Kellarista se lopulta löyty oven takaa. Onneksi rupes naukumaan, ei sitä muuten olisi tajuttu sieltä etsiä.

Peku automatkalla kohti Kuusamoa

1675506.jpg

Ville pihalla kyttäämässä lintuja

1675513.jpg

Lauantaina isoveljeni luo tuli vieraita ja heillä oli oma koiransa mukana. Ville näki sen ensimmäistä kertaa ja näköjään poika on tullut jo niin vanhaksi ettei enää suvaitse uusia tuttavuuksia, vaan rupesi isottelemaan, sähisi ja piti kummallista ääntä. Siinä vaiheessa näin parhaaksi siirtää Ville eri huoneeseen, koska ei voinut olla aivan varma kävisikö se koiran kimppuun.