Meidän perhe kasvoi taas yhellä pojalla. Tässä perheessä vallitsee sitten kunnon ukkovalta. Pekun ja Villen seuraksi kävin eilen hakemassa 12-viikkoisen kissanpennun, joka sai nimekseen Niilo alias Nipa. Niilo on väriltään oranssi-valkoinen, just sen värinen mistä olen aina haaveillut.

Automatka Kellosta tänne Oulunsaloon sujui hyvin. Niilo matkusti Villen kuljetusboxissa, eikä toisella kuulunut olevan minkäänlaista hätää. Kotiin päästyämme Peku oli ensimmäisenä vastassa pentua, joka ei hätkähtänyt ollenkaan Pekun märkää kuonoa turkissaan, koska syntymäkodissaan oli jo tottunut kahteen koiraan. Pekukin vaan innoissaan haisteli uutta tulokasta. Ville oli paljon epäluuloisempi. Pienen haistelutuokion jälkeen se sähähti ja sihisi, mutta pikku hiljaa, kun sai enemmän haistella ja huomasi, ettei pennusta mitään uhkaa ole, se antoi pennun olla ja katseli sitä vaan kauempaa.

Yö meni hyvin. Nipa nukkui aluksi omassa pahvilaatikossaan makkarissa,mutta jossain vaiheessa yötä se oli kömpinyt minun viereeni. Siinä me kaikki neljä nukuttiin samassa sängyssä.

Nipa on erittäin reipas ja uskalias pieni mies. Se ei ole itkenyt ikäväänsä, eikä ole arastellut yhtään. Painelee täyttä päätä huoneesta toiseen, eikä millään halua rauhoittua mun syliin.

Tässä pari huonoa kännykällä otettua kuvaa Nipasta.